Onpa kulunut tosi pitkä aika, kun viimeksi olen kirjotellut tänne mitään. Mutta en ole ehtinyt enkä jaksanut. Koulu etenee hurjaa vauhtia ja siellä on tullut leivottua ihan riittävästi niin kotona ei sitten kauheasti enää nappaa tarttua taikinakulhoon. Toki aina välillä tulee leipastua jotakin, mutta energia ei ole riittänyt ottaa kameraa käteen saatikka tietokonetta, jotta jotain tulisi laitettua muistiin. Tämä kakku sai ideansa keittiökaappien siivoamisesta. Aamulla oma pää oli niin tukossa ja turvoksissa siitepölystä, ettei järki kulkenut yhtään ja sitten kuopus linkutti sohvalle vuotavin silmin ja jalkaansa valitellen (skuuttausvaivoja ja allergiaa) että kotipäivä vaikutti kertakaikkiaan parhaalta vaihtoehdolta. Hermo oli sen verran pinnassa kummallakin että minä aloin siivota keittiönkaappeja ja lapsi lelulaatikkoaan. Keittiönkaappeja siivotessa hoksasin että minulla on mummon jäljiltä ihana tähtikakkuvuoka ja monta pussinpohjallista erilaisia kakunkoristeita.
Tämä omenapiirakka syntyi vähän vahingossa, kun muiden leivonnaisten jäljiltä oli jäänyt tarpeita jotka sitten päätyivät piirakkaan. Ja lopputulos on ihan loistava, paras omenapiirakka mitä olen koskaan tehnyt taikka syönyt! Koska piirakka syntyi puolivahingossa, niin kuviakaan ei tullut sen valmistamisesta otettua, mutta ohjetta on helppo noudattaa ilmankin. Jo monen monta vuotta olen käynyt keräämässä omenoita läheisestä puistosta, jossa on omenapuita vaikka kuinka paljon, eikä niitä kai kukaan kerää, paitsi minä. Tänään oli kovia tuulenpuuskia ja omenoita oli tippunut maahan niin paljon, että keräsin kassillisen alta aikayksikön. En tunnista eri omenalajikkeita, mutta osa omenoista on makeita ja osa kirpeitä. Laitoin piirakkaan molempia ja hyvin tasapainottavat toistensa makuja. Tarpeet: 4 omenaa 1 dl vaniljakreemijauhetta 2 dl rasvatonta maitoa 1 dl kookoshiutale-mantelirouhesekoitusta (noin puolet ja puolet) 2 dl vehnäjauhoja 1 dl sokeria 1 k