Juustosarvet olivat pop silloin kun minä olin lapsi, eli -80-luvulla. Olin melkein unohtanut moiset leivonnaiset, joten oli mukavaa törmätä niiden ohjeeseen selaillessani reseptikirjojani. Kirpputorilta olen joskus ostanut Kodin kuvalehden Kotileipurin rakkaimmat ohjeet Osa:1 Syksy ja Talvi, josta ohje löytyi. En miellä juustosarvia erityisen talvisiksi leivonnaisiksi, vaan ne sopivat kesään ihan yhtä hyvin, vaikka picnic-evääksi rannalle.
Kirjan ohjetta tuunasin sen mukaan, mitä kaapista löytyi tai ei löytynyt ja tuli muuten oikein hyviä, paitsi että aromisuola ei ole tarpeeksi suolaista, joten suolaa kannattaa laittaa hieman enemmän taikka sitten käyttää ihan tavallista suolaa sen sijaan. Kirjan ohjeen mukaan aromisuolan tilalla tulisi käyttää yrttisuolaa ja käyttämieni mausteiden sijaan pitsamaustetta.
Ainekset (joita minä käytin)
3 dl vettä
pussi kuivahiivaa
1 muna
1,5 tl aromisuolaa
ripaus oreganoa
ripaus meiramia
ripaus provencen yrttisekoitusta
1 rkl siirappia
n. 8 dl vehnäjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä
juustoraastetta
voiteluun munaa
kurpitsan- ja auringonkukan siemeniä
Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista ja lisää vesi. Lisää muna, siirappi, mausteet ja loput jauhoista vähän kerrassaan ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Lisää öljy vaivaamisen loppuvaiheessa, jotta taikina irtoaa kulhon reunoista ja käsistä. Anna taikinan kohota puolisen tuntia.
Jaa taikina kahteen yhtä suureen osaan ja kaulitse kumpikin osa pyöreäksi levyksi. Jaa levy 8 osaan kuten kuvassa. Taikinan jakaminen olisi huomattavasti helpompaa, mikäli omistaisi taikinapyörän tai pitsaleikkurin, mutta koska sellaisia turhakkeita ei ole tullut hankittua, niin minä käytin veistä. Ei oikein tullut kaunista jälkeä. Ripottele juustoraastetta taikinapaloille.
Käytin kaulitsemisvaiheessa liian vähän jauhoa pöydän jauhottamiseen, joten taikina jumahti pöytään kiinni. Eli tässä vaiheessa kiroilin kuuluvasti, mutta sain kuitenkin rullattua palat sarviksi, vaikka jälki ei kaunista ollutkaan. Onneksi taikina on armeliasta ja kohotessa rumakin kaunistuu.
Kommentit
Lähetä kommentti